1. Jumala on varustanut ihmisen tahdon sellaisella luonnollisella vapaudella ja kyvyllä toimia valintojen mukaan, ettei hyvään tai pahaan ole pakotettu tai siihen määrätty luonnollisen välttämättömyyden vuoksi. Matt. 17:12; Jaak. 1:14; 5. Moos. 30:19

2. Viattomuuden tilassa ihmisellä oli vapaus ja valta tahtoa ja tehdä sitä, mikä on hyvää ja mieluista Jumalalle. Saarn. 7:29 Kuitenkin tämä tila oli siinä määrin epävakaa että ihminen kykeni lankeamaan pois viattomuudestaan. 1. Moos. 3:6

3. Langettuaan synnin tilaan ihminen on menettänyt kokonaan kaiken kykynsä mihinkään sellaiseen hengelliseen hyvään, mikä liittyy pelastukseen. Room. 5:6; Room. 8:7 Luonnollisena ihmisenä, joka on haluton tähän hyvään ja kuollut synnille, Ef. 2:1, 5 hän ei kykene omin voimin käännyttämään itseään tai valmistamaan itseään pelastukseen. Tiit. 3:3–5; Joh. 6:44

4. Kun Jumala käännyttää ihmisen ja saattaa hänet armon tilaan, hän vapauttaa ihmisen luonnollisesta synnin siteestä. Kol. 1:13; Joh. 8:36 Ainoastaan Jumalan armo mahdollistaa ihmisen vapaan tahdon ja kyvyn tehdä hengellistä hyvää. Fil. 2:13 Kuitenkin ihmisen järjen säilyessä turmeltuneena hän ei täysin tai pelkästään tahdo sitä, mikä on hyvää, vaan tahtoo myös sitä, mikä on pahaa. Room. 7:15, 18, 19, 21, 23

5. Ihmisen tahto tehdään täydelliseksi ja muuttumattomasti vapaaksi vain hyvään lopulta kirkkauden tilassa. Ef. 4:13