Luku 32: Viimeinen tuomio

1. Jumala on nimennyt päivän, jolloin hän tuomitsee maailman Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Ap.t. 17:31; Joh. 5:22, 27 Isä on antanut kaiken voiman ja tuomiovallan Jeesukselle Kristukselle. Sinä päivänä ei tuomita vain luopuneita enkeleitä 1. Kor. 6:3; Juud. 6 vaan samalla tavoin myös maan päällä eläneet ihmiset, jotka joutuvat Kristuksen tuomioistuimen eteen. He antavat todistuksensa ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan ja saavat tuomionsa sen mukaan, mitä he ovat ruumiillisen elämänsä aikana tehneet, hyvää tai pahaa. 2. Kor. 5:10; Saarn. 12:14; Matt. 12:36; Room. 14:10, 12; Matt. 25:32–46

2. Jumalan päättämän päivän tarkoitus on armon kunniassa tuoda julki valittujen ikuinen pelastus. Hän tuo myös julki oikeudenmukaisuutensa tuomitessaan ikuiseen kadotukseen pahat ja tottelemattomat ei-valitut. Room. 9:22, 23 Vanhurskaat tulevat silloin siirtymään iankaikkiseen elämään ja saamaan täyden ilon ja kunnian ikuisten palkkioiden kera Herran läsnäolossa. Pahat, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä noudata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, heitetään ikuiseen piinaan Matt. 25:21, 34; 2. Tim. 4:8 ja heitä rangaistaan iankaikkisella erolla Herran läsnäolosta ja hänen voimansa kunniasta. Matt. 25:46; Mark. 9:48; 2. Tess. 1:7–10

3. Kristus on kehottanut meitä varmuudella ymmärtämään, että kerran tulee tuomion päivä, jolloin kaikki ihmiset erotetaan synnistä 2. Kor. 5:10, 11 ja hurskaat pääsevät irti vastoinkäymisistä suureksi lohdutuksekseen. 2. Tess. 1:5–7 Hän ei paljasta tarkkaa päivää ihmisille, jotta he voisivat karistaa pois lihallisen huolettomuutensa ja valvoisivat alati, koska he eivät tiedä, millä hetkellä Herra tulee. Mark. 13:35–37; Luuk. 12:35, 36 Kristus on kehottanut olemaan valmiina sanomaan, Tule Herra Jeesus, tule pian. Aamen. Ilm. 22:20