1. Kuoleman jälkeen ihmisruumis palautuu tomuksi ja mätänee. 1. Moos. 3:19; Ap.t. 13:36 Kuitenkin ihmissielut (jotka eivät kuole eivätkä nuku), joilla on kuolematon olemassaolo, palaavat välittömästi olemassaolon antaneen Jumalan luo. Saarn. 12:7 Vanhurskaiden sielut, jotka ovat tulleet täydellisiksi pyhyydessä, vastaanotetaan paratiisiin, jossa he ovat Kristuksen kanssa ja saavat katsella Jumalan kasvoja kirkkaudessa ja kunniassa, odottaen ruumiittensa täyttä lunastusta. Luuk. 23:43; 2. Kor. 5:1, 6, 8; Fil. 1:23; Hepr. 12:23 Pahojen ihmisten sielut heitetään helvettiin, jossa he pysyvät piinassa ja täydellisessä pimeydessä odottamassa tuomiopäivää. Juud. 6, 7; 1. Piet. 3:19; Luuk. 16:23, 24 Näiden kahden tilan lisäksi Raamattu ei tunne mitään muuta sijoituspaikkaa, joihin ruumiista erillään olevat sielut sijoitetaan.

2. Viimeisenä päivänä ne pyhät, jotka silloin vielä elävät, eivät nuku kuolemaan, vaan muuttuvat. 1. Kor. 15:51, 52; 1. Tess. 4:17 Kaikki kuolleet nousevat haudoistaan omassa ruumiissaan, ei missään toisessa, Job 19:26, 27 joskin näillä ruumiilla on uudenlaisia ominaisuuksia. Tämä ruumiin ja sielun uusi yhteys kestää ikuisesti. 1. Kor. 15:42, 43

3. Kristuksen voimasta jumalattomien ruumiit herätetään häpeään, kun taas vanhurskaiden ruumiit hänen Henkensä kautta herätetään kunniaan. Nämä ruumiit saavat kirkastetun Kristuksen ruumiin kaltaisen olotilan. Ap.t. 24:15; Joh. 5:28, 29; Fil. 3:21