Luku 30: Herran ehtoollinen

1. Herra Jeesus asetti ehtoollisen samana yönä jona hänet kavallettiin. Tätä asetusta tulee noudattaa jatkuvana muistona ja osoituksena hänen uhrikuolemastaan kaikissa seurakunnissa tämän maailmanajan loppuun asti. 1. Kor. 11:23–26 Ehtoollinen on tarkoitettu uskovien luottamuksen vahvistukseksi seurakunnissa kaikkia Kristuksen kuoleman hyötyjä kohtaan ja se ravitsee heitä hengellisesti. Näin uskovat kasvavat Kristuksessa ja liittyvät edelleen kaikkiin niihin velvollisuuksiin, joita uskovilla on Kristusta kohtaan. Ehtoollinen on side ja lupaus uskovien yhteydestä Kristukseen toinen toisiinsa. 1. Kor. 10:16, 17, 21

2. Tässä toimituksessa Kristusta ei tarjota Isälle eikä tehdä mitään todellista uhrausta elävien tai kuolleiden ihmisten syntien anteeksiantamiseksi, vaan ainoastaan muistetaan sitä, kun Kristus antoi itsensä ristillä kertakaikkisesti. Hepr. 9:25, 26, 28 Ehtoollinen on hengellinen leipä, joka osoittaa tämän Kristuksen työn johdosta kaiken ylistyksen Jumalalle. 1. Kor. 11:24; Matt. 26:26, 27 Siksi paavilaisten messu-uhri loukkaa vastenmielisesti Kristuksen omaa uhria, joka yksin on annettu valittujen kaikkien syntien hyvittämiseksi.

3. Herra Jeesus on tätä toimitusta varten nimittänyt seurakunnan palvelijat rukoilemaan ja siunaamaan leivän ja viinin elementit, asettaen ne siten pyhään käyttöön erotuksena arkisesta käytöstä. Palvelijat murtavat leivän ja ottavat maljan, antaen leivän ja viinin ehtoolliseen osallistuville, nauttien ne myös itse. 1. Kor. 11:23–26

4. On tämän toimituksen luonteen ja Kristuksen asetuksen vastaista kieltää ehtoollisviini kansalta, palvoa ehtoollisaineita, kohottaa tai kuljettaa niitä ympäriinsä palvottaviksi, tai säilyttää niitä myöhempää teeskenneltyä uskonnollista käyttöä varten. Matt. 26:26–28; 15:9; 2. Moos. 20:4, 5

5. Toimituksen ulkoisilla elementeillä, jotka Kristuksen asetuksen mukaisesti on asetettu erilleen, on seuraavanlainen suhde ristiinnaulittuun: toisinaan niitä kutsutaan todellisesti, mutta kuitenkin vertauskuvallisesti, niiden asioiden nimillä, joita ne edustavat. Ne edustavat Kristuksen ruumista ja verta, 1. Kor. 11:27 joskin olemuksensa ja luontonsa puolesta ne yhä säilyvät todellisesti vain leipänä ja viininä, joita ne olivat jo aiemmin. 1. Kor. 11:26–28

6. Sellainen oppi jonka mukaan leivän ja viinin olemus muuttuu Kristuksen ruumiin ja veren olemukseksi, papin suorittaman pyhittämisen välityksellä tai jollain muulla tavalla, on ristiriidassa sekä Raamatun Ap.t. 3:21; Luuk. 24:6, 39 että terveen ajattelun ja järjen kanssa. Tätä oppia kutsutaan yleisesti termillä transsubstantiaatio. Se kadottaa toimituksen luonteen ja on lisäksi johtanut ja edelleen johtaa monenlaiseen taikauskoon ja karkeaan epäjumalanpalvelukseen. 1. Kor. 11:24, 25

7. Ne, jotka ottavat toimituksen arvollisesti vastaan ja jotka nauttivat ulkonaisesti toimituksen näkyvät elementit, syövät tällöin ristiinnaulittua Kristusta ja ottavat vastaan hänen kuolemansa kaikki hyödyt. Tämä tapahtuu sisäisesti uskossa ja todellisesti, ei lihallisesti eikä ruumiillisesti, vaan hengellisesti. Kristuksen ruumis ja veri ovat kuitenkin tässä toimituksessa uskoville uskossa läsnä yhtä todellisesti, vaikkakin hengellisesti, kuin heidän aistinsa havaitsevat toimituksen elementit. 1. Kor. 10:16; 11:23–26

8. Tietämättömät ja jumalattomat ihmiset, jotka eivät ole kelvollisia nauttimaan yhteydestä Kristukseen, eivät ole arvollisia tulemaan ehtoollispöytään. Jos he tässä tilassa osallistuvat näihin pyhiin salaisuuksiin ja heidän annetaan osallistua niihin, he tekevät suuren synnin Kristusta vastaan. 2. Kor. 6:14, 15 Se joka vastaanottaa ehtoollisen kelvottomasti on syypää Herran ruumista ja verta vastaan, syöden ja juoden itselleen tuomion. 1. Kor. 11:29; Matt. 7:6.