1. Katolista tai universaalia seurakuntaa voidaan kutsua näkymättömäksi seurakunnaksi, koska se on synnytetty Hengen sisäisestä työstä ja armon totuudesta. Se koostuu valittujen joukosta, jotka olivat, ovat ja tulevat kootuksi yhteen Kristuksen, heidän päänsä, alleen. Seurakunta on morsian, ruumis ja Kristuksen täyteys, joka täyttää kaikki kaikessa. Hepr. 12:23; Kol. 1:18; Ef. 1:10, 22, 23; Ef. 5:23, 27, 32

2. Kaikki ihmiset läpi maailman, jotka tunnustavat evankeliumin uskoa ja kuuliaisuutta Jumalalle Kristuksen kautta, pysyen sopusoinnussa evankeliumin kanssa, ovat ja voidaan kutsua näkyviksi pyhiksi. 1. Kor. 1:2; Ap.t. 11:26 Tämä edellyttää että he eivät tuhoa omaa tunnustustaan millään perustuksia horjuttavalla opillisella virheellä tai epäpyhällä elämällä. Kaikkien paikallisten seurakuntien kuuluu koostua näistä ihmisistä. Room. 1:7; Ef. 1:20–22

3. Puhtaimmatkin seurakunnat taivaan alla ovat alttiita sekaannukselle ja virheille. 1. Kor. 5; Ilm. 2; Ilm. 3 Jotkut ovat rappeutuneet niin paljon, että ne ovat lakanneet olemasta Kristuksen seurakuntia ja ovat tulleet Saatanan synagoogiksi. Ilm. 18:2; 2. Tess. 2:11, 12 Tästä huolimatta Kristuksella on aina ollut ja tulee olemaan tässä maailmassa aina loppuun asti valtakunta koostuen niistä ihmisistä, jotka luottavat häneen ja tunnustavat hänen nimeänsä. Matt. 16:18; Ps. 72:17; Ps. 102:28; Ilm. 12:17

4. Herra Jeesus Kristus on seurakunnan pää. Isän asetuksesta kaikki valta on annettu hänelle korkeimmalla ja kaikkivoipaisimmalla tavalla kutsua, asettaa, järjestää ja hallita seurakuntaa. Kol. 1:18; Matt. 28:18–20; Ef. 4:11, 12 Roomalaiskatolilaisuuden paavi ei voi millään tavalla olla seurakunnan pää; sen sijaan hän on antikristus, laittomuuden mies ja tuhon lapsi, joka korottaa itsensä Kristuksen seurakuntaa vastaan ja kaikkea mikä on kutsuttu Jumalaksi. Herra tuhoaa hänet tulemisensa kirkkaudella. 2. Tess. 2:2–9

5. Harjoittaessaan hänelle luovutettua valtaansa sanan työn kautta ja hänen Henkensä mukaisesti, Herra Jeesus kutsuu itselleen maailmasta kaikki ne, jotka Isä on antanut hänelle. Joh. 10:16; Joh. 12:32 He ovat kutsutut elämään Herran edessä kuuliaisuuden tiellä, jonka hän säätää heille sanassaan. Matt. 28:20 Kutsuttuja hän käskee elämään yhdessä paikallisissa yhteisöissä tai seurakunnissa heidän yhteiseksi kasvuksi ja pitämään julkisia jumalanpalveluksia, joita hän vaatii heiltä niin kauan, kun he ovat tässä maailmassa. Matt. 18:15–20

6. Seurakunnan jäsenet ovat tulleet pyhiksi kutsun perusteella. He osoittavat ja näyttävät tunnustuksellaan ja elämällään kuuliaisuutensa Kristuksen kutsulle. Room. 1:7; 1. Kor. 1:2 He halukkaasti suostuvat elämään yhdessä Kristuksen opetusten mukaan. Jumalan tahdosta he antavat itsensä Herralle ja toisilleen, tavoitteenaan seurata evankeliumin määräyksiä. Ap.t. 2:41, 42; Ap.t. 5:13, 14; 2. Kor. 9:13

7. Jokaiselle seurakunnalle, joka kokoontuu tällä tavoin – mukautuen Kristuksen mielelle niin kuin hänen sanansa paljastaa – hän on antanut voiman ja auktoriteetin järjestämään pidettäväksi asettamansa tarpeellisen jumalanpalveluselämän ja kurinpidon. Tämän vallan alaisuudessa hän on myös antanut heille käskyjä ja sääntöjä käytettäväksi ja toimitettavaksi oikealla ja sopivalla tavalla. Matt. 18:17, 18 ; 1. Kor. 5:4, 5; 1. Kor. 5:13; 2. Kor. 2:6–8

8. Paikallinen seurakunta – koottuna ja täysin organisoituna Kristuksen mielen mukaan – koostuu viran hoitajista ja jäsenistä. Kristuksen asettamat virat ovat paimenet tai vanhimmat ja seurakuntapalvelijat (diakonit). Seurakunnan tulee valita ja erottaa heidät työhön. Tällä tavalla heidät on kutsuttu erityistä tarkoitusta varten suorittamaan toimituksia ja muita velvollisuuksia, joita Kristus on heille antanut tai kutsunut tekemään. Tämän mallin kuuluu jatkua ajan loppuun asti. Ap.t. 20:17, 28; Fil. 1:1

9. Kristus on osoittanut tavan kutsua jonkun paimenen tai vanhimman virkaan seurakunnassa. Pyhä Henki on valmistanut ja lahjoittanut tarpeelliset lahjat tällaiselle henkilölle. Seurakunnan tulee valita hänet yhteisellä äänestyksellä. Ap.t. 14:23 Hänet täytyy sen jälkeen kunnian arvoisesti erottaa tähän tehtävään paastolla ja rukouksella. Seurakunnan vanhimpien (jos heitä silloin on virassa) täytyy asettaa kätensä hänen päälleen. 1. Tim. 4:14 Seurakuntapalvelija (diakonit) täytyy myös valita samankaltaisella äänestyksellä ja erottaa tähän rukouksella ja kätten päälle panemisella. Ap.t. 6:3, 5, 6

10. Pastorien tehtävä Kristuksen seurakunnissa ja hänen palveluksessaan on antaa jatkuva huomio Sanan palveluksessa ja rukouksessa. Heidän kuuluu valvoa seurakunnan jäsenten sieluja muistaen, että he tulevat antamaan tilin Kristukselle. Ap.t. 6:4; Hepr. 13:17 Seurakuntien, joita paimenet palvelevat, tulee antaa heille kuuluva kunnioitus ja jakaa omastaan kykyjensä mukaan. 1. Tim. 5:17, 18; Gal. 6:6, 7 Heidän täytyy tehdä tämä, jotta heidän pastorinsa pystyisivät elämään normaalia elämää sekaantumatta muihin töihin 2. Tim. 2:4 ja voisivat osoittaa vieraanvaraisuutta toisille. 1. Tim. 3:2 Sekä luonnon laki että Herran Jeesuksen suora käsky vaativat tätä. Ne, jotka saarnaavat evankeliumia ansaitsevat myös elantonsa evankeliumista. 1. Kor. 9:6–14

11. Vaikka seurakuntien pastorien tuleekin saarnata sanaa virkansa puolesta, sanassa palveleminen ei ole totaalisesti rajoitettu vain heille. Myös toiset seurakunnan hyväksymät ja kutsutut, joita Pyhä Henki on varustanut ja lahjoittanut tarvittavat lahjat, voivat ja tulee saarnata. Ap.t. 11:19–21; 1. Piet. 4:10,11

12. Kaikki uskovat ovat velvoitettuja liittymään paikalliseen seurakuntaan mahdollisuuksien mukaan. Samoin kaikki, jotka ovat hyväksytyt seurakunnan etuoikeuksiin, ovat myös alamaiset sen kurille ja hallinnalle Kristuksen hallinnan mukaan. 1. Tess. 5:14; 2. Tess. 3:6, 14, 15

13. Seurakunnan jäsenten, joita on loukattu ja jotka ovat suorittaneet oman velvollisuutensa koskien henkilöä, joka on loukannut heitä, ei tule häiritä mitään seurakunnan toimintaa tai vetäytyä pois seurakunnan kokouksista tai toimituksista minkään loukkauksen tähden. Sen sijaan heidän kuuluu pitää katseensa tiukasti Kristuksessa ja odottaa seurakunnan päätöstä. Matt. 18:15–17; Ef. 4:2, 3

14. Jokainen seurakunta ja kaikki sen jäsenet ovat velvoitettuja jatkuvasti rukoilemaan kaikkien Kristuksen seurakuntien hyvän ja menestyksen puolesta. Ef. 6:18; Ps. 122:6 Heidän täytyy myös – kaikkina mahdollisuuksina heidän asemiensa ja kutsujen rajoissa – harjoittaa lahjojaan ja armojaan seurakunnan eduksi. Kun Jumalan kaitselmus nostaa uusia seurakuntia, sen mukaan kun on olosuhteiden mukaan mahdollista, heidän tulee nauttia keskinäisestä yhteydestä rauhaksi, rakkauden kasvuksi ja yhteiseksi rakennukseksi. Room. 16:1, 2; 3. Joh. 8–10

15. Opillisia tai hallinnollisia vaikeuksia tai erimielisyyksiä, jotka koskettavat rauhaa, yhteyttä tai yhteistä kasvua, voi nousta. Ne saattavat koskettaa kaikkia seurakuntia yleisesti tai yksittäistä seurakuntaa. Vaikeuksia voi myös tulla, kun seurakunnan jäsen tai jäseniä on loukattu seurakuntakurilla, jota ei ole toimitettu totuudessa ja järjestyksessä. Tällaisissa tapauksissa on Kristuksen mielen mukaista, että niillä seurakunnilla, joilla on yhteys, tavata heidän lähettiensä kautta harkitsemaan ja antamaan neuvoa paikalliselle seurakunnalle, jota käsiteltävä ongelma koskee. Ap.t. 15:2, 4, 6, 22, 23, 25 Tarkkaan katsoen, kootuille läheteille ei kuitenkaan ole annettu mitään seurakunnallista valtaa. Heillä ei myöskään ole oikeutta harjoittaa seurakuntakuria minkään seurakunnan tai yksilön ylitse tai määrätä päätöstään seurakunnille tai niiden johtajille. 2. Kor. 1:24; 1. Joh. 4:1