1. Jumalan lain sallima vala on osa Jumalan palvelemista, jossa ihminen vannoo totuudessa, vanhurskaudessa ja tuomiossa. Hän juhlallisesti kutsuu Jumalan todistamaan sitä mitä hän vannoo 2. Moos. 20:7; 5. Moos. 10:20; Jer. 4:2 ja tuomitsemaan hänet vannotun asian totuuden tai vääryyden mukaan. 2. Aik. 6:22, 23

2. Vain Jumalan nimeen tulee vannoa, ja Jumalan nimeä tulee käyttää pyhällä pelolla ja kunnioituksella. On kammottava synti vannoa käyttäen turhaan tai varomattomasti Jumalan kunniakasta ja pelottavaa nimeä tai vannoa ollenkaan jonkun muun kautta. Matt. 5:34, 37; Jaak. 5:12 Vakavissa asioissa totuuden vahvistamiseksi ja kaikkien riitojen lopettamiseksi, Jumalan sana kuitenkin oikeuttaa valan. Hepr. 6:16; 2. Kor. 1:23 Siksi laillisen esivallan määräämä laillinen vala on tällaisissa tapauksissa annettava. Neh. 13:25

3. Jokaisen joka vannoo Jumalan sanan mukaisen valan tulee tarkoin harkita juhlallisen tekonsa painoarvoa. Hänen ei tule tunnustaa mitään muuta, kuin minkä hän tietää totuudeksi; sillä Herraa ärsytetään räikeillä, väärillä ja turhilla valoilla, ja näiden takia tämä maa suree. 3. Moos. 19:12; Jer. 23:10

4. Vala tulee lausua ilman epäselvyyttä ja tekopyhyyttä yksinkertaisin ja terveen järjen mukaisin sanoin. Ps. 24:4

5. Lupausta ei saa tehdä millekään luodulle vaan yksin Jumalalle, ja se on tehtävä ja suoritettava uskollisesti ja kaikella uskonnollisella huolellisuudella. Ps. 76:11; 1 Moos. 28:20–22 Tämän takia paavilliset luostarilupaukset ikuisesta selibaatista, 1. Kor. 7:2, 9 köyhyyden Ef. 4:28 ja säännöllisen kuuliaisuuden harjoittamisesta eivät millään tavalla ole askelia suurempaan täydellisyyteen. Sen sijaan ne ovat taikauskoisia ja synnillisiä ansoja, joihin kristityn ei tule sekaantua. Matt. 19:11