1. Luonnon valo osoittaa, että on olemassa Jumala, jolla on kaiken kattava herruus ja valta. Jumala on oikeudenmukainen, hyvä ja tekee hyvää kaikille. Siksi häntä on pelättävä, rakastettava ja ylistettävä, häntä on huudettava avuksi, häneen on luotettava ja häntä on palveltava koko sydämellä ja sielulla ja kaikin voimin. Jer. 10:7; Mark. 12:33 Jumala itse on asettanut hyväksyttävän tavan tosi Jumalan palvelemiseksi. 5. Moos. 12:32 Näin hän on ilmoitetulla tahdollaan asettanut palvelemiselleen rajat. Jumalaa ei tule palvella ihmisen oman mielikuvituksen ja keksintöjen mukaan tai Saatanan ehdotusten mukaan millään näkyvällä kuvalla tai muulla kuin Pyhän Raamatun esittämällä tavalla. 2. Moos. 20:4–6

2. Hurskas jumalanpalvelus tulee toimittaa Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle ja yksin hänelle. Matt. 4:9, 10; Joh. 5:23; Matt. 28:19 Sitä ei tule toimittaa enkeleille, ei pyhimyksille tai mille tahansa muille luoduille. Room. 1:25; Kol. 2:18; Ilm. 19:10 Syntiinlankeemuksen jälkeen jumalanpalvelusta ei tule toimittaa ilman välittäjää. Joh. 14:6 Kristus yksin on tällainen välittäjä. 1. Tim. 2:5

3. Kiitosrukous muodostaa luonnollisen osan jumalanpalvelusta ja Jumala odottaa sitä kaikilta ihmisiltä. Ps. 95:1–7; 65:2 Jotta kiitosrukous olisi Jumalalle otollinen, sen tulee tapahtua Pojan nimessä, Joh. 14:13, 14 Hengen avustuksella, Room. 8:26 hänen tahtonsa mukaisesti, 1. Joh. 5:14 ymmärryksellä, kunnioituksella, nöyryydellä, innokkaasti, uskolla, rakkaudella ja kestävyydellä. Rukoillessa muiden kanssa on käytettävä ihmisten ymmärtämää kieltä. 1. Kor. 14:16, 17

4. Rukouksen tulee kohdistua lain sallimiin asioihin ja kaikkiin nykyisiin taikka tuleviin ihmisiin, 1. Tim. 2:1, 2; 2. Sam. 7:29 mutta ei kuolleisiin 2. Sam. 12:21–23 eikä myöskään niihin, joiden tiedetään tehneen kuolemansyntiä. 1. Joh. 5:16

5. Aidon jumalanpalveluksen osia ovat: Raamatun lukeminen, 1. Tim. 4:13 saarnaaminen ja Jumalan sanan kuuleminen, 2. Tim 4:2; Luuk. 8:18 toinen toistensa opettaminen ja varoittaminen psalmein, virsin ja hengellisin lauluin laulaen täysin sydämin Herralle, Kol. 3:16; Ef. 5:19 kuin myös kasteen Matt. 28:19, 20 ja Herran ehtoollisen toimittaminen. 1. Kor. 11:26 Ne tulee suorittaa kuuliaisuudesta hänelle, ymmärryksellä, uskolla, kunnioituksella ja jumalisella pelolla. Näiden lisäksi voidaan pyhällä ja hurskaalla tavalla erityisissä tilanteissa tarkoituksellisesti nöyrtyä 2. Moos. 15:1–19; Ps. 107 paastoten Est. 4:16; Joel 2:12 ja kiitoksen kanssa.

6. Evankeliumin aikakaudella rukous ja muut jumalanpalveluksen osat eivät ole sidottu tiettyyn paikkaan. Mikään rukouksen paikka tai suunta ei ole toista parempi. Jumalaa on palveltava kaikkialla hengessä ja totuudessa: Joh. 4:21; Mal. 1:11; 1. Tim. 2:8 päivittäin Matt. 6:11; Ps. 55:17 perheissä, Ap.t. 10:2 kukin tykönään yksityisesti, Matt. 6:6 juhlallisesti julkisissa kokouksissa. Mitään näistä ihmisten ei tule laiminlyödä tai hylätä laiskuuttaan eikä tahallaan, kun Jumala kutsuu näin tekemään sanassaan tai kaitselmuksessaan. Hepr. 10:25; Ap.t. 2:42

7. Jumalan säädöksen ja luonnon lain mukaan on varattava tietty aika Jumalan palvelemiselle. Hänen sanassaan on selvä moraalinen ja jatkuva käsky, joka sitoo kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Jumala on osoittanut erityisesti yhden seitsemästä päivästä sapatiksi, joka tulee pitää hänelle pyhänä. 2. Moos. 20:8 Maailman synnystä Kristuksen ylösnousemukseen asti se oli viikon viimeinen päivä. Kristuksen ylösnousemuksesta lähtien se muutettiin viikon ensimmäiseksi päiväksi, jota kutsutaan Herran päiväksi. 1. Kor. 16:1, 2; Ap.t. 20:7; Ilm. 1:10 Niin sitä tulee viettää maailman loppuun asti kristillisenä sapattina, sillä viikon viimeisen päivän noudattaminen on lakkautettu.

8. Sapatti on siten pidettävä pyhänä Herran edessä kun ihmiset, koeteltuaan sydäntään ja järjestettyään työasiansa ennakolta, pitävät koko päivän pyhää lepoa omista töistään, sanoistaan ja ajatuksistaan sekä maallisista työtehtävistään ja harrastuksistaan. Jes. 58:13; Neh. 13:15–22 Sen lisäksi he osallistuvat sapatin koko keston ajan julkisiin ja yksityisiin jumalanpalveluksiin sekä välttämättömyyden ja laupeuden sanelemien velvollisuuksien täyttämiseen. Matt. 12:1–13