1. Se vapaus, jonka Kristus on hankkinut uskoville evankeliumin aikana, on vapautta synnin syyllisyydestä, Jumalan tuomitsevasta vihasta ja lain kirouksesta ja ankaruudesta. Gal. 3:13 Uskovat on vapautettu tästä pahasta maailmasta, Gal. 1:4 Saatanan orjuudesta, Ap.t. 26:18 synnin hallintavallasta, Room. 8:3 kärsimysten pahuudesta, Room. 8:28 kuoleman pistimestä ja pelosta, haudan voitosta 1. Kor. 15:54–57 ja ikuisesta tuomiosta. 2. Tess. 1:10 Uskovilla on vapaa pääsy Jumalan luo ja he osoittavat kuuliaisuutta häntä kohtaan, ei orjallista pelkoa Room. 8:15 vaan lapsenkaltaista rakkautta ja halullista mieltä. Luuk. 1:73–75; 1. Joh. 4:18 Kaikki tämä oli olemukseltaan uskoville tuttua jo lain aikana. Gal. 3:9, 14 Mutta Uuden testamentin aikana kristittyjen vapaus on laajentunut niin, että he ovat vapaita sen seremoniallisen lain ikeestä, jonka alla juutalainen seurakunta eli. Uskovat ovat nyt vapautettu suuremmalla rohkeudella astumaan armon valtaistuimen eteen. Uskovilla on nyt parempi tieto Jumalan vapaasta Hengestä kuin tavallisesti oli mahdollista lain aikana. Joh. 7:38, 39; Hepr. 10:19–21

2. Jumala yksin on omantunnon Herra. Jaak. 4:12; Room. 14:4 Jumala on jättänyt omantunnon vapaaksi niistä ihmisten opeista ja määräyksistä, jotka ovat vastoin hänen sanaansa tai eivät sisälly siihen. Ap.t. 4:19, 29; 1. Kor. 7:23; Matt. 15:9 Omatunto on myös vapaa kaikista ihmisten uskon ja jumalanpalveluksen asioihin tekemistä lisäyksistä. Sellaisiin uskominen tai omantunnon sitominen niiden määräämiin asioihin on omantunnon todellisen vapauden pettämistä. Kol. 2:20, 22, 23 Se, joka vaatii uskon julkilausumattomien osien noudattamista taikka absoluuttista ja sokeaa kuuliaisuutta, turmelee omantunnonvapauden sekä myös järjen. 1. Kor. 3:5; 2. Kor. 1:24

3. Ne, jotka kristillisen vapauden verukkeella tekevät syntiä tai nauttivat mistä tahansa syntisestä himosta, vääristävät evankeliumin armon omaksi tuhokseen Room. 6:1, 2 ja tuhoavat kokonaan kristillisen vapauden tarkoituksen. Kun meidät on vapautettu kaikkien vihollistemme käsistä, meidän tulee palvella Herraa vailla pelkoa pyhyydessä ja vanhurskaudessa kaikki elämämme päivät. Gal. 5:13; 2. Piet. 2:18, 21