1. Ne joiden usko kestää vain hetken ja muut uudestisyntymättömät voivat pettää itseään väärillä toiveilla ja lihallisella ylimielisyydellä, luullen olevansa Jumalan suosion ja pelastuksen piirissä. Tämänkaltaiset toiveet kuitenkin tuhoutuvat. Job. 8:13, 14; Matt. 7:22, 23 Sen sijaan ne, jotka uskovat totisesti Herraan Jeesukseen ja rakastavat häntä vilpittömästi sekä pyrkivät vaeltamaan hyvällä omallatunnolla hänen edessään, voivat tässä elämässä varmasti vakuuttua olevansa armon tilassa. He voivat riemuita Jumalan kirkkauden toivossa. 1. Joh. 2:3; 3:14, 18, 19, 21, 24; 5:13 Tämä toivo ei koskaan saata heitä häpeään. Room. 5:2, 5

2. Tämä varmuus ei ole pelkkä oletettu ja todennäköinen käsitys, joka perustuisi erheelliseen toivoon. Se on uskon erehtymätöntä varmuutta, Hepr. 6:11, 19 joka perustuu Kristuksen vereen ja Hänen evankeliumissa ilmoitettuun vanhurskauteensa. Hepr. 6:17, 18 Se perustuu myös Hengen armon sisäiseen todistukseen, jonka varassa lupaukset on annettu, 2. Piet. 1:4, 5, 10, 11 sekä lapseksiottamisen Hengen todistukseen, joka yhdessä oman henkemme kanssa todistaa siitä, että olemme Jumalan lapsia. Room. 8:15, 16 Tämän varmuuden hedelmänä sydämemme pidetään nöyränä ja pyhänä. 1. Joh. 3:1–3

3. Tällainen erehtymätön varmuus ei välttämättä heti liity uskon olemukseen. Tosi uskova voi joutua odottamaan kauan ja kohtaamaan monia vaikeuksia, ennen kuin hän pääsee osalliseksi tästä varmuudesta. Jes. 50:10; Ps. 88; 77:1–12 Kuitenkin Hengen avulla uskova oppii tuntemaan asioita, jotka Jumala on vapaasti antanut hänelle. Siksi hän voi ilman poikkeuksellista ilmoitusta, oikeanlaisia keinoja käyttäen, saavuttaa erehtymättömän uskonvarmuuden. 1. Joh. 4:13; Hepr. 6:11, 12 Siksi jokaisen velvollisuutena on ahkerasti pyrkiä saavuttamaan varmuus kutsumisestaan ja valinnastaan. Ahkeruuden myötä uskovan sydän voi kasvaa Pyhän Hengen rauhassa ja ilossa, rakkaudessa ja kiitollisuudessa Jumalaa kohtaan sekä kuuliaisuuden toimen voimassa ja reippaudessa. Tällaiset hyvät asiat ovat uskonvarmuuden oikeita hedelmiä. Room. 5:1, 2, 5 ; 14:17; Ps. 119:32 Varmuus ei siis suinkaan johdata ihmisiä laiskuuteen. Room. 6:1, 2; Tiit. 2:11, 12, 14

4. Todellisten uskovien pelastusvarmuus voi järkkyä eri tavoin, heiketä ja keskeytyä. Laiminlyönnit voivat johtaa tähän, Laul. l. 5:2, 3, 6 samoin tietyt synnit, jotka vahingoittavat omaatuntoa ja murehduttavat Henkeä. Ps. 51:8, 12, 14 Myös yllättävät ja intohimoiset kiusaukset voivat johtaa tähän, Ps. 116:11; 77:7, 8; 31:22 samoin kuin se, että Jumala kääntää pois kasvojensa valon ja antaa jumalaapelkääväisenkin vaeltaa pimeydessä ilman valoa. Ps. 30:7 Silti todelliset uskovat eivät koskaan ole täysin ilman sitä Jumalan siementä 1. Joh. 3:9 ja uskonelämää, Luuk. 22:32 sitä Kristuksen ja veljien rakkautta, sitä sydämen vilpittömyyttä ja velvollisuudentuntoa, jotka ajallaan Hengen vaikutuksesta palauttavat varmuuden. Ps. 42:5, 11 Kaikki tämä estää todellisia uskovia vaipumasta täydelliseen epätoivoon. Valit. 3:26–31