1. Jumala antoi Aadamille universaalin kuuliaisuuden lain kirjoitettuna hänen sydämeensä, ja erityisen käskyn olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää. 1. Moos. 1:27; Saarn. 7:29 Sen avulla hän sitoi Aadamin ja kaikki hänen jälkeläisensä henkilökohtaiseen, täyteen, tarkkaan ja ikuiseen kuuliaisuuteen. Room. 10:5 Jumala lupasi elämän jos Aadam olisi kuuliainen, ja uhkasi häntä kuolemalla häntä, mikäli hän rikkoisi tätä lakia vastaan. Hän varusti Aadamin voimalla ja kyvyllä tämän lain pitämiseen. Gal. 3:10, 12

2. Sama laki joka alussa kirjoitettiin ihmisen sydämeen säilyi lankeemuksen jälkeen täydellisenä vanhurskauden sääntönä. Room. 2:14, 15 Jumala antoi sen Siinain vuorella kymmenen käskyn muodossa kirjoitettuna kahteen tauluun. Ensimmäiset neljä käskyä käsittävät velvollisuutemme Jumalaa kohtaan ja toiset kuusi velvollisuutemme ihmisiä kohtaan. 5. Moos. 10:4

3. Tämän yleisesti moraaliksi kutsutun lain lisäksi Jumala katsoi hyväksi antaa Israelin kansalle seremonialliset lait, jotka koostuivat erilaisista asetuksista. Nämä liittyvät osin jumalanpalvelukseen ja toimivat ennusmerkkeinäTypologia Kristuksesta, hänen armostaan, toimistaan, kärsimyksestään ja hyviistä teoistaan. Hepr. 10:1; Kol. 2:17 Osaksi ne antavat ohjeita moraalisista velvollisuuksista. 1. Kor. 5:7 Kaikki nämä seremonialliset lait asetettiin vain uuden järjestyksen aikaan asti. Jeesus Kristus, joka on todellinen Messias ja ainoa lain antaja, on tehnyt ne tyhjäksi. Hänet oli varustettu Isän antamalla voimalla tätä tarkoitusta varten. Kol. 2:14, 16, 17; Ef. 2:14, 16

4. Jumala antoi Israelille myös erilaisia oikeudellisia lakeja, joiden voimassaolo lakkasi tämän valtion lakattua olemasta. Nämä säädökset eivät tämän jälkeen velvoita ketään. Näitä säädöksiä voidaan kuitenkin edelleen soveltaa moraalisen yleistajun mukaan. 1. Kor. 9:8–10

5. Moraalilaki sitoo ikuisesti kuuliaisuuteen kaikkia, niin vanhurskautettuja kuin muitakin. Room. 13:8–10; Jaak. 2:8, 10–12 Tämä ei koske pelkästään lain sisältöä vaan myös sen antajan, Luojan määräysvaltaa. Jaak. 2:10, 11 Kristus ei millään tavoin purkanut evankeliumissa tätä velvoitetta vaan vahvisti sitä. Matt. 5:17–19; Room. 3:31

6. Tosiuskovat eivät ole sellaisen tekojen liiton alaisia, jonka mukaan heidät vanhurskautettaisiin tai tuomittaisiin. Room. 6:14; Gal. 2:16; Room. 8:1; 10:4 Silti heille ja muille on suureksi hyödyksi se, että heille kerrotaan Jumalan tahdosta ja ihmisten velvollisuuksista elämän sääntönä. Näin ihmisiä johdetaan ja sitoutetaan vaeltamaan lain mukaan ja huomaamaan myös oman luontonsa, sydämensä ja elämänsä synnillinen saastuminen. Näin itseään tutkien ihmiset voivat tulla entistä vakuuttuneimmiksi synnistä, niin että he nöyrinä alkavat vihata syntiä. Room. 3:20; 7:7 Samalla he näkevät selkeämmin tarvitsevansa Kristusta, hänen täydellistä kuuliaisuuttaan. Myös uudestisyntyneille on hyödyksi nähdä, että laki kieltää synnin ja siten hillitsee heidän paheitaan. Lain pelotteet näyttävät hyödyllisesti, mitä ihmisten synneistä seuraa ja millaiset vaivat voivat kohdata heitä tässä elämässä, vaikkakin uudestisyntyneet ovat vapautetut kirouksesta ja sen säälimättömästä ankaruudesta. Lain lupaukset osoittavat samoin, että Jumala hyväksyy kuuliaisuuden ja että ihmiset voivat odottaa siunausta kuuliaisuuden mukaisesta elämästä. Tämä siunaus ei kuitenkaan koidu heille laista tekojen liittona. Se, että ihminen tekee hyvää ja pidättäytyy pahasta sen mukaan kuin laki opettaa, ei mitenkään todista siitä että hän olisi lain alla sen sijaan että olisi armon alla. Room. 6:12–14; 1. Piet. 3:8–13

7. Edellä mainitut lain käytöt eivät ole vastoin evankeliumin armoa vaan ne ovat kauniisti sopusoinnussa sen kanssa. Gal. 3:21 Kristuksen Henki taivuttaa ja mahdollistaa ihmisen tahdon tekemään vapaasti ja ilolla sen, mitä laissa ilmaistu Jumalan tahto vaatii tehtäväksi. Hes. 36:27