1. Jotkut valituista tulevat käännytetyiksi nuoruusvuosiensa jälkeen, elettyään luonnollisessailman Henkeä tilassaan jonkun aikaa ja palvellen monia pahoja himoja ja nautintoja. Jumala antaa heille katumuksen elämän saamiseksi osana heidän vaikuttavaa kutsuaan. Tiit. 3:2–5

2. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, eikä tee syntiä. Saarn. 7:20 Jopa parhaimmat voivat langeta suuriin synteihin ja rikkomuksiin heissä asuvan turmeltuneisuuden voiman ja petoksen kautta, kuin myös kiusauksen voiman tähden. Sen tähden Jumala on armollisesti huolehtinut armon liitossaan, että uskovat, jotka tekevät syntiä ja lankeavat tullaan uudistamaan katumuksen kautta pelastukseen. Luuk. 22:31, 32

3. Tämä pelastava katumus on evankelinen armo, Sak. 12:10; Ap.t. 11:18 jossa ne, jotka Pyhän Hengen kautta on tehty tietoisiksi heidän syntiensä monista pahuuksista, uskon kautta Kristukseen nöyryyttävät itsensä sitä varten, jumalisella murheella sekä vihalla ja itseinholla syntiään kohtaan. Hes. 36:31; 2. Kor. 7:11 He rukoilevat anteeksiantoa ja armon voimaa sekä päättävät ja pyrkivät Hengen varustamana elämään Jumalan edessä kaikessa Häntä miellyttävällä tavalla. Ps. 119:6; Ps. 119:128

4. Katumuksen tulee jatkua kautta elämän, kuoleman ruumiin ja sen toimintojen tähden. Niinpä jokaisen velvollisuus on katua omia yksittäisiä syntejään. Luuk. 19:8; 1. Tim. 1:13,15

5. Armon liitossa Jumala täydellisesti Kristuksen kautta säilyttää uskovat heidän pelastuksessaan. Niinpä, vaikka ei ole olemassa niin pientä syntiä, ettei se ansaitsisi tuomiota, Room. 6:23 niin ei kuitenkaan ole olemassa niin suurta syntiä, että se toisi tuomion niille, jotka katuvat. Jes. 1:16–18; Jes. 55:7 Tämä tekee katumuksen jatkuvan saarnaamisen välttämättömäksi.