Luku 6: Ihmisen syntiinlankeemus, synti ja sen rangaistus

1. Jumala loi ihmisen rehelliseksi ja täydelliseksi ja antoi hänelle vanhurskaan lain, joka olisi ollut elämäksi, jos hän olisi sen pitänyt. Hän uhkasi ihmistä kuolemalla lain rikkomisesta, 1. Moos. 2:16, 17 mutta ihminen ei kuitenkaan kauan pysynyt tässä kunniassa. Saatana käytti käärmeen oveluutta vietelläkseen Eevan. Sitten Saatana käytti Eevaa vietelläkseen Aadamin, joka ilman minkäänlaista pakkoa tietoisesti rikkoi luomisen yhteydessä saatua lakia ja heille annettua käskyä syödessään kiellettyä hedelmää. 1. Moos. 3:12, 13; 2. Kor. 11:3 Tämän Jumala katsoi hyväksi, oman viisaan ja pyhän tahtonsa mukaisesti sallia. Hän oli niin säätänyt omaksi kunniakseen.

2. Tämän synnin kautta ensimmäiset vanhempamme – ja me heissä – luopuivat alkuperäisestä vanhurskaudestaan ja Jumalan yhteydestä, jolloin kuolema tuli kaikille; Room. 3:23 kaikista tuli synnissä kuolleita. Room. 5:12 Synti turmeli sielun ja ruumiin kaikki kyvyt ja osat. Tiit. 1:15; 1. Moos. 6:5; Jer. 17:9; Room. 3:10–19

3. Jumalan asettamana Aadam ja Eeva olivat koko ihmiskunnan alku ja he edustivat koko ihmiskuntaa. Synnin syyllisyys luettiin heidän syykseen ja turmeltunut luonto kulkeutuu ihmissuvun jatkuessa heidän jälkeläisilleen sukupolvesta toiseen. Room. 5:12–19; 1. Kor. 15:21, 22, 45, 49 Näin ihmislapset nyt sikiävät synnissä Ps. 51:5; Job. 14:4 ja ovat luonnostaan vihan lapsia, Ef. 2:3 synnin orjia, osallisia kuolemasta Room. 6:20, 5:12 ja kaikista kärsimyksistä (hengellisistä, ajallisista ja ikuisista), ellei Herra Jeesus heitä vapauta. Hepr. 2:14, 15; 1. Tess. 1:10

4. Kaikki tämänhetkiset rikkomukset seuraavat tästä alkuperäisestä turmeltuneisuudesta, Jaak. 1:14, 15; Matt. 15:19 jonka myötä me olemme täysin haluttomia ja kykenemättömiä hyvään, olemme kaikkea hyvää vastaan ja taivumme kaikkeen pahaan. Room. 8:7; Kol. 1:21

5. Ihmisluonnon turmeltuneisuus säilyy tämän elämän ajan niissä, jotka ovat uudestisyntyneet. Room. 7:18, 23; Saarn. 7:20; 1. Joh. 1:8 Vaikka turmelus on Kristuksen kautta annettu anteeksi ja kuoletettu, niin itse turmelus ja siitä kumpuavat teot ovat todellisia ja oikeita syntejä. Room. 7:23–25; Gal. 5:17