1. Ne jotka Jumala vaikuttavasti kutsuu, hän myös vapaasti vanhurskauttaa. Room. 3:24; 8:30 Jumala ei täytä heitä vanhurskaudella vaan antaa heidän syntinsä anteeksi. Hän lukee ja hyväksyy heidät vanhurskaiksi, Room. 4:5–8; Ef. 1:7 ei minkään heissä itsessään tapahtuneen teon vuoksi, vaan yksin Kristuksen tähden. 1. Kor. 1:30, 31; Room. 5:17–19 Jumala ei lue heille vanhurskaudeksi heidän uskoaan, uskomisen tekoa taikka mitään muuta evankelista kuuliaisuutta. Sen sijaan Jumala lukee Kristuksen aktiivisen kuuliaisuuden koko laille ja hänen passiivisen kuuliaisuutensa kuolemassa heille heidän ainoana vanhurskautenaan uskon kautta. Fil. 3:8, 9; Ef. 2:8–10 Tämä usko ei ole peräisin heistä itsestään, vaan on Jumalan lahja. Joh. 1:12; Room. 5:17
2. Usko, joka saadaan Kristukselta ja joka nojaa Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa, on ainoa vanhurskauttamisen välikappale. Room. 3:28 Silti usko ei jää yksin vanhurskautettuun ihmiseen vaan siihen liittyvät kaikki muut pelastavat armosuosiot. Se ei ole kuollutta uskoa vaan tekee työtään rakkaudessa. Gal. 5:6; Jaak. 2:17, 22, 26
3. Kuuliaisuudellaan ja kuolemallaan Kristus maksoi täysin kaikkien vanhurskautettavien velat. Hän uhrasi oman verensä ristillään ja kärsi heidän puolestaan heille kuuluvan rangaistuksen, toimittaen sopivan, todellisen ja täyden hyvityksen Jumalan vanhurskauden mukaan. Hepr. 10:14; 1. Piet. 1:18, 19; Jes. 53:5, 6 Isä antoi Kristuksen heille, ja hänen kuuliaisuutensa ja hyvitystekonsa otettiin vastaan velallisten sijasta, vapaasti ja ilman mitään suoritusta velallisten puolesta. Room. 8:32; 2. Kor. 5:21 Heidän vanhurskautensa on täysin vapaata armoa. Näin sekä Jumalan tarkka oikeus, että runsas armo saavat kunnian syntisten vanhurskauttamisessa. Room. 3:26; Ef. 1:6, 7; Ef. 2:7
4. Jumala sääti jo hamassa iankaikkisuudessa, että hän vanhurskauttaa kaikki valitut. Gal. 3:8; 1. Piet. 1:2; 1. Tim. 2:6 Ajan täyttyessä Kristus kuoli heidän syntiensä tähden ja nousi kuolleista heidän vanhurskauttamisensa tähden. Room. 4:25 Kuitenkaan valitut eivät ole vanhurskautettuja ennen kuin Pyhä Henki ajallaan tuo Kristuksen heihin. Kol. 1:21, 22; Tiit. 3:4–7
5. Jumala antaa jatkuvasti synnit anteeksi vanhurskaille. Matt. 6:12; 1. Joh. 1:7, 9 Vaikka he eivät voi koskaan pudota vanhurskauden ulkopuolelle, Joh. 10:28 he voivat syntiensä tähden joutua Jumalan isälliseen epäsuosioon. Ps. 89:31–33 Tässä tilassa heillä ei ole hänen kasvojensa valoa ennen kuin he nöyrtyvät, tunnustavat syntinsä, pyytävät anteeksiantoa, sekä uudistavat uskonsa ja katumuksensa. Ps. 32:5; Ps. 51; Matt. 26:75
6. Uskovien vanhurskauttaminen Vanhan testamentin aikana oli kaikissa näissä suhteissa aivan samanlaista kuin uskovien vanhurskauttaminen Uudessa testamentissa. Gal. 3:9; Room. 4:22–24